"2020 oli vuosi, jolloin itse valitsin raitteuden useiden vuosien tunteiden tukahduttamisen jälkeen. Toiveeni on, että useammat ihmiset uskaltaisivat kertoa, että uskallamme avautua toisillemme. Luulen, että tämä auttaisi meitä tuntemaan olomme vähemmän yksinäisiksi ja uskaltamaan mennä vastustuksen läpi, jotka usein tulee sisältä päin. Raitistumisestani lähtien olen kohdannut yhä enemmän syvällisiä keskusteluja ihmisten kanssa joita riippuvuus on koskettanut eri tavoin. Kun pakenin itse, muut rohkaisivat minua jatkamaan pakenemista. Kun valitsin olla raittiina, näyttää siltä että ihmiset ovat halukkaita jakamaan kokemuksiaan ja etsimään lohdutusta keskustelusta. – Nadja Itäsaaren merenneito manifestista

Nykyajan populaarikulttuurissa merenneito kuvataan usein seikkailunhaluisena, irroillaan todellisuudesta. Voisiko merenneito symbolina kuten Lev Semjonovich Vygotsky ehdotti, sen sijaan tarkoittaa tasapainoa tunteiden ja logiikan välillä?

​

Vuodesta 1837 lähtien, jolloin HC Andersenin kirjoittama "Pikku Merenneito" julkaistiin, häntä on kuvattu hiljaa kärsivänä hahmona tai kauniisti laulavana seikkailuprinsessana. Ei vähiten tarinoissa sireeneista, jotka houkuttelivat merimiehiä meren syvyyksiin kuolemaan. Häntä on pidetty kauniina, salaperäisenä, myyttisenä tai suorastaan murhaavana.

Tämän lisäksi merenneito on itsenäinen hahmo, sekoitus todellisuudesta ja fantasiasta, jolla on omat kiinnostukset - maailma, jossa hän elää, ei näytä vaikuttavan häntä.

​

Ote esityksestä:

Olen merenneito
Liikun syvän veden virtauksia pitkin
integroitu mereen,
meressä, jossa kaikki kyyneleet ja
syvien tunteiden purkaukset saavat olla olemassa.

Vedenalaiset virrat sallivat minua,
Kuolen sisäisesti kohtaamieni nähtävyyksien mukana,
yhä useammat kuolleet veden ala maaiilmat , ovat kuolleet.
Kun haukkaan henkeä
veden pinnan yläpuolella,
Ymmärrän, että on paljon enemmän kuin miltä näyttää.

Tähtään silmilläni kuin nuolet vuoren huippua kohti...
aurinko ja pilvet
kaikki on minua suurempia
silti olen osa kaikkeutta
Joskus uin maan ja taivaan välillä olevaan

vesirajaan asti

haukkaan lisää ilmaa.

Miten minusta tuli osa syvyyksiä?
Miten minusta tuli osa vettä?
Miten minä voin integroitua elementtiin
joka on minulle määrätty?