"2020 oli vuosi, jolloin itse valitsin raittiuden useiden vuosien tunteiden tukahduttamisen jälkeen. Toiveeni on, että useammat ihmiset uskaltaisivat kertoa, voisimme tulla paremmiksi avautumaan toisillemme. Luulen, että tämä auttaisi meitä tuntemaan olomme vähemmän yksinäisiksi ja uskaltamaan mennä vastustuksen läpi, jotka usein tulee sisältä päin. Raitistumisestani lähtien olen käynyt yhä enemmän syvällisiä keskusteluja ihmisten kanssa joita riippuvuus on koskettanut eri tavoin. Kun pakenin itse, muut rohkaisivat minua jatkamaan pakenemista. Kun valitsin olla raittiina, näyttää siltä että ihmiset ovat halukkaita jakamaan kokemuksiaan ja etsimään lohdutusta keskustelusta. – Nadja Itäsaaren merenneito manifestista

Nykyajan populaarikulttuurissa merenneito kuvataan usein seikkailunhaluisena, irrallaan siitä todellisuudesta jossa hän on. Voisiko merenneito symbolina kuten Lev Semjonovich Vygotsky ehdotti, sen sijaan tarkoittaa tasapainoa tunteiden ja logiikan välillä?

​​

Vuodesta 1837 lähtien, jolloin HC Andersenin kirjoittama "Pieni Merenneito" julkaistiin, häntä on kuvattu hiljaa kärsivänä hahmona tai kauniisti laulavana seikkailuprinsessana. Eikä vähiten tarinoissa sireeneistä, jotka houkottelevat merimiehiä meren syvyyksiin kuolemaan. Häntä on pidetty kauniina, salaperäisenä, myyttisenä tai suorastaan murhaavana.

Tämän lisäksi merenneito on itsenäinen hahmo, sekoitus todellisuutta ja fantasiasta, jolla on omat kiinnostuksen kohteensa - maailma, jossa hän elää, ei näytä vaikuttavan häneen.

​

Ote esityksestä:

Olen merenneito
Liikun pitkin syvän veden virtauksia
integroituna mereen,
mereen, jossa kaikki kyyneleet ja
syvät tunteet saavat olla olemassa.

Vedenalaiset virtaukset hyväksyvät minut,

kuolen sisäisesti, kuolleiden vedenalaisten välähdysten mukana
Kun haukon henkeä
veden pinnan yläpuolella,
Ymmärrän, että on olemassa paljon enemmän kuin mitä silmä voi nähdä.

Tähtään katseellani nuolen lailla vuoren huippua kohti...
aurinko ja pilvet
kaikki on minua suurempaa
silti olen osa kaikkeutta
Joskus uin maan ja taivaan välillä olevaan

vesirajaan asti

haukkaamaan lisää ilmaa.

Miten minusta tuli osa syvyyttä?
Miten minusta tuli osa vettä?
Miten minä voin integroitua elementtiin
joka on minulle määrätty?